Mitä web 2.0 tarkoittaa oppimiselle? Aihetta käsittelee Stephen Downes artikkelissaan E-Learning 2.0.

Konnektivismi on George Siemensin "oppimisteoria", jonka mukaan oppiminsen on sosiaalisten verkostojen luomista. Siemen esittelee teoriaansa uudessa beta-kirjassaaan Knowing Knowledge.

David Kolbin kokemuksellisessa oppimisessa on keskeistä koetun reflektio, abstraktio ja yleistys. Kolb ajatteli tämän yksityiseski, blogit ja wikit tuovat tämän sosiaaliseksi prosessiksi, joka mahdollistaa yhteisöllisen reflektion ja tiedon jakamisen.

http://www.valt.helsinki.fi/piirtoheitin/elearning20106.htm
http://www.innovateonline.info/
http://www.studymentor.com/studymentor/
http://internettime.com/

Sosiaalisen median hyödyntäminen liitetään ainakin seuraaviin oppimisnäkemyksiin


Oppimisnäkemyksillä tarkoitetaan selitystä tai henkilökohtaista teoriaa siitä, mitä oppiminen on ja millaisia periaatteita siihen sisältyy koskien
  • Tiedon luonnetta
  • Teorian ja käytännön suhdetta sekä
  • Oppijan ja opettajan roolia oppimisprosesseissa

Ongelmalähtöinen oppiminen

Ongelmalähtöinen oppiminen liittyy läheisesti kokemukselliseen ja toiminnalliseen oppimiseen. Ongelmalähtöisen oppimisen lähtökohta ei ole valmiiksi strukuturoitu oppiaines, vaan autenttinen ongelma, jonka kautta oppiaines valikoituu ja jäsentyy. Ongelman ratkaisuun voi olla useita tapoja tai strategioita. Ongelmanratkaisustrategioiden kehittyminen onkin ongelmalähtöisen oppimisen keskeinen tulos.

Tutkiva oppiminen

Tutkivalla oppimisella tarkoitetaan sellaista oppimista, jossa tietoja ei omaksuta valmiina opettajalta tai oppikirjasta, vaan oppija ohjaa omaa oppimistaan asettamalla ongelmia, muodostamalla omia käsityksiään ja selityksiään sekä hakemalla tietoa itsenäisesti ja rakentamalla näin syntyneestä tiedosta laajempia kokonaisuuksia.
Keskeistä on, että tutkimusprosessin jakaminen oppimisyhteisön sisällä ja yhteisön jäsenten jatkuva keskinäinen vuorovaikutus tukevat korkeatasoisten oppimistulosten saavuttamista. Opettajalla tai kouluttajalla on tärkeä tehtävä toimia tämän prosessin ohjaajana.

Projektioppiminen

Projektioppimisen ydin on mielekkäiden ongelmien ympärille rakentuva prosessi. Menetelmässä pyritään siihen, että oppijat pyrkivät ratkaisemaan autenttisia ja mahdollisimman todellisen tuntuisia ongelmia täsmentämällä ongelmanasettelujaan, kokoamalla tietoa, keskustelemalla ideoista, keräämällä ja analysoimalla dataa, tulkitsemalla tuloksia, tekemällä johtopäätöksiä sekä kommunikoimalla ideoitaan ja löydöksiään muille.

Kokemuksellinen oppiminen

Kokemuksellisen oppimisen mallia on sovellettu runsaasti etenkin aikuskoulutuksessa. Mallissa painotetaan itsetuntemuksen ja itsereflektion merkitystä oppimisprosessissa, erilaisten toimintastrategioiden kokeilua sekä arvojen ja asenteiden sisäistämistä. Oppijan kokemuksilla ja elämyksillä on keskeinen rooli oppimisessa. Terapeutin tai kouluttajan tehtävänä kokemuksellisen oppimisen mallissa on ohjata osallistujien keskustelu- tai tehtäväryhmän toimintaa.

Yhteistoiminnallinen oppiminen

Yhteistoiminnallinen oppiminen tarkoittaa opiskelua yhdessä toisten kanssa. Yhteistoiminnallisen oppimisen taustalla on ainakin kaksi kasvatustieteellistä suuntausta: toisaalla kollaboratiiviset (collaborative learning), toisaalla ko-operatiiviset (cooperative learning) opiskelun ja oppimisen tavat.

Suunnittelemalla oppiminen

Suunnittelemalla oppiminen (teaching by design) on opetusmalli, jota voidaan luonnehtia opiskelijoiden ohjaajien yhteistoimintana, jonka tarkoituksena on tuottaa teknisiä välineitä (Kolodner 1997), tietokoneohjelmia (Harel 1991) tai hypermedia ympäristöjä (Lehrer ym. 1994, Koehler ym. 1998). Kurssilla opiskelijat normaalisti työskentelevät pienissä ryhmissä, jotka oppivat hallitsemaan vaikeita tilanteita. Oppimisen aikana toistuvat samat sykliset prosessit, sisältäen suunnittelua, tiedon muuntamista ymmärettävään muotoon, asiayhteyteen sopivan tiedon arviointia, toteutusta, ja suunnitelman oikaisua. Mallissa siis tarvitaan toistuvasti ehdotetun ratkaisun uudelleen työstämistä, testaamista, selittämistä ja oikaisua.

Tekemällä oppiminen

Tekemällä oppiminen eli toiminnasta oppiminen (learning by doing, learning by action, action learning) on ehkä ensimmäinen ihmisten välinen oppimismenetelmä ja se on yhä pienen lapsen perusoppimismenetelmä. Menetelmän ajatuksena on: "Ota mallia ja tee perässä tai tee kokeilemalla yrityksen ja erehdyksen kautta".

Havainnollistava opetus

Havainnollistavassa opetuksessa tyypillisesti erilaisilla digitaalisilla materiaaleilla rikastetaan opetusta. Kyse voi olla sellaisen oppiaineksen ja abstraktien ilmiöiden havainnollistamisesta, joita koskevia suoria havaintoja on vaikea tehdä. Edelleen kyse voi olla sellaisten kokonaisuuksien rakentaminen, joille verkkoon toteutettu hakupalvelu on luontainen esitysmuoto (sanakirjat, taksonomiat). Tarve havainnollistaa esim. luonnontieteellisiä malleja ja teorioita voi myös olla havainnollistamien tyypillinen lähtökohta. Havainnollistavan materiaalin opiskelijaa aktivoiva taso vaihtelee. Lähtökohta voi olla myös se, että opiskelijaa ei pyritä aktvioimaan suoraan materiaalin avulla, vaan aktivointi tapahtuu verkkoon rakennetun kommunikaation kautta.

Muita opetusmalleja
Lisää opetusmalleista (Jorma Enkenberg)